keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Märkä tukka

- Mä kerron tän ny sulle. Mun on pakko puhuu tää pois. Mut tää on sit meidän juttu, tajuut sä. Mä en kuule sit tätä muualta, okei?
Sä muistat meiltä sen hyvän näkösen sisälähetin, Ritun? Oli ollu duunissa meillä puolisen vuotta, kakskymmppinen tai vähän alle.
Kävi siis näin. Oli joku syyskuu tai jotain. Mä olin lähdössä himaan. Mulla oli sillon vielä se hopeenvärinen bensakone. Sato helvetisti. Mä käynnistin autoo ja joku koputti lasiin. Se oli tää Ritu. Okei mä avasin ikkunan ja se heitti heti, et voisinks mä kuskaa sen stadiin. Okei mä kerron.
- Vittu tota kelii. Mä oon ihan märkä. Sori mä kastelen sun fiudes.
Mä panin vähän lämpöjä lisää.
- Vittu sä oot varmaan sairaan rikas, ku sullon tämmönen kaara, onks tää Bemari, mä en tiä paljo merkeistä, mä jaan sisäpostit - tunnet sä mut.Oot sä ekonomi tai joku inssi, mä en tiä teistä mitään, ku nimet, sä oot Eki, eks oo? Onk sulla perhettä? Sun vaimo ei varmaan käy duunissa? Monta skidiä sulla on? Sori mä oon niin vitun kova pälään.
No mä kerroin sille, et mä oon diblinssi ja en oo niin vitun rikas ja pälä, pälä - sä tiät nää. Se oli - sä muistat - pirun nätti ja niinkö joteski arankin olonen, mut sen jutut oli ihan muualta. Mä kattoin sitä silmiin, kun säädin peilii ja aattelin, ettei toi face ja sen puhe kuulu yhteen. Sen silmät oli kun enkelin, joteski täysin viattomat ja niinku aidot tai silleen - sä tajuut. Sen kiharainen tukka oli paakuilla sateesta pitkin poskia. Se oli helvetin kaunis, oikeesti.
- Vittu mull on pikkuhousukkin ihan läts, kun mä seisoin siä sateessa. Sä oot ihana, kun otit mut kyytiin.
Helvetti, mua alko oikeesti yskittää ja aloin räplää kanavilta jotain musaa. Mä saatana tökkäsin hätävilkutkin päälle, tajuut sä, mä aloin olla ihan pihalla. Se oli täysin uus juttu, ku semmonen kukkamekkonen enkeli alkaa heittää juttuu pikkuhousuistaan. Mä olin nelikymppinen osastopäällikkö, muija laskentaekonomi, pari skidiä ja parisataa neliöö tiilitaloo ja sit tulee joku alta parikymppinen sisälähetti ja heittää kolmessa minsassa mun pasmat ihan sekas - voit sä tajuu! Vittuku mä häpesin niitä hätävilkkuja. Mut tää ei ollu millänsäkään.
- Sä oot varmaan ollu nuorena hyvän näkönen kundi, tai oot sä siis viäki, mut sää oot sillee totinen tai tollee.Sori taas mä pälään, mut ei oo kivaa, ku on suruu tai sillee.
Mä sopersin jotain, ettei tässä ny mitään suruja oo, mut ikä painaa - yritin keventää.
Sit se katto mua, että alko tuntuu vaikeelta.
- Oikeesti onk sulla kaikki ok, rakastaks sä sun vaimoo?
Sit se pani märän kätensä mun reidelle niinku lohduttas tai silleen. Se oli ihan hiljaa. Se aukas mun vetskarin ja pani päänsä mun syliin.
- Et kai sä tykkää pahaa, kun mä oon näin, Eki.
Tajuut sä , mä olin ihan pois. Märkä, vaalee kiharainen pää sylissä ja mun piti ajaa.
Mä yritin hengitellä rauhallisesti. Tuli mieleen kaikkee hellyydestä ja mitä mä olin funtsinu rakkaudesta. Mä oli jossain ihan muualla.
Voit sä tajuu mun tilanteen. Et sä tajuu.

Okei sen mesta tuli joskus. Se veti mun vetskarin kii ja katto mua silmiin.
- Eki pidä huolta.
Se totes sen ihan pokkana, hymyili vitun nätisti ja juoksi sateeseen.
Mun oli pakko ajaa parkkiin saatana ja kaivoin jonkun paperipussin ja hengittelin, että oisin tasaantunu - tajuut sä!

Illalla kun skidit ja Anu jo nukku, mun tuli tosi vaikee. Tuli tunne, ett haluis puhuu tän pois. Mä puin hiljaa ja painuin pihalle. Mä otin auton ja lähdin ajaan. Se oli niinku unta tai jotain. Mä ajoin ja ajoin. Sit mä niinku havahduin.
Sä et usko perkele, mut mä pysäytin yhen kyltin jälkeen. Et voi arvaa, mitä siinä luki. Seinäjoki 10km! Vittu mä olin suhannu yli 300 kilsaa himasta. Mä heitin uun ja takas.
Sä oot eka, kun mä kerron tän. Tää on sit meijän juttu, ok?