Teen itselleni
aikaa.
Lisään minuutin
jokaiseen tuntiin.
*
Kello kädessään kulki mies,
ajanrakastaja.
Mutta hän, synnyttäjä
otti antamansa takaisin.
Kellon repäisi ranteesta
viillosta ajan valua.
Ja jäi pimeys ja jäi aika.
*
Kesän kalasti, syksyn metsästi.
Talven murjotti, suolakalaa,
kuivaa lihaa.
Keväällä kiimaansa heräsi,
itki ja urisi.
Kosken valoon kahlasi.
Virran kuohuun siemenen laski.
Laski siemenen ja luopui.
*
Siinä talossa
ei laulu ei soitto peitä
sen kellareista nousevaa murhetta.
Vaikka kukkivat niitulla kukat,
tuoksuvat suolaiset tuulet.
Siunattu kohtalon käsi.
Auringon peittävä pysyvä varjo.
*
